Linda on se huomaamaton, massaan hukkuva luokkakaveri. Ja sellaisena hän haluaa pysyäkin. Uimakoulussa ärsyttää viestijoukkueeseen osallistuminen, sillä hitaana uimarina kaikki joukkuekaverit pitävät häviötä hänen syynään. Toisaalta parhaan ystävän Emmiksen saama huomio aiheuttaa kateutta, Lindaa kun kukaan ei potki luokkaretkibussissa selkäänkään, niin huomaamaton hän on. Opettaja kailottaa koulussa vastuuta ja itseohjautuvuutta. Kuudesluokkalaiset kun ovat jo melkein yläkoululaisia. Vanhempien mielestä Linda on kuitenkin vielä ihan pieni, vaaleanpunaisia vaatteita ja jatkuvaa vahdintaa tarvitseva lapsi.
Todentuntuisesti kirjoitettu tarina ei enää pienestä, muttei vielä ihan suurestakaan lapsesta. Siitä miten samaan aikaan voi haluta päättää itse omista asioistaan, mutta pelätä mokaavansa ihan kaikessa. Ystävyyden ja ihmissuhteiden vaikeudesta ja ihanuudesta.
Oma elämäni
Valloittavan, arkikommelluksia pirskahtelevan sarjan päätösosa vie Lindan yläasteen kynnykselle.
Ala-aste lähenee loppuaan, mutta Linda ja Emmis ovat pysyneet
ystävinä läpi tapahtumarikkaiden kouluvuosien. Bestiksen kanssa
viestittely helpottaa, kun porukat ovat tyhmiä, pikkusisko vielä
tyhmempi ja koulussa sitä vasta tyhmää onkin.
Luokkaretki Turkuun tarjoaa aavistuksen siitä, mitä teiniys
saattaisi tuoda tullessaan. Ja entä sitten Ruotsin-risteily! Ja ovatko
Veeti ja Jooa tosiaan muuttuneet siedettävämmiksi vai miksi he eivät
enää ärsytä entiseen malliin?
Kommentit
Lähetä kommentti