Toivon isä korjaa kelloja, mutta yhtä taskunaurista ei saada korjattua. kellon ankkuri on kadonnut, eikä ilman ankkuria ole aikaaa, eikä kello voi toimia. Toivo lähtee vaeltamaan kauduille rikkinäisen kellon kanssa ja päätyy juna-asemalle. Päähän pälkähtää ajatus mummolaan menosta ja Toivo kiipeää junaan. Hyvin pian toivolle kuitenkin valkenee, ettei tämä juna ole menossa mummolaaan.

Erikoinen tarina ajassa seikkailemisesta. Junan pysäkeillä tavataan satunnaisesti valituilta vaikuttavia henkilöitä menneisyydestä ja keskustellaan ajasta ja vapaudesta. Filosofinen, unenomainen ja omalla tavallaan erikoinen kirja, josta on hieman haasteellista sanoa kenelle tämä sopii. 


Matka yli aikojen

AIKA KUMMAA! Toivo on astunut asemalla väärään junaan. Juna ei menekään mummulaan, vaan kolistelee päistikkaa kohti vääränpäätä. Mutta onko vääriä junia edes olemassa? Alkaa huima, hupaisa ja filosofinen seikkailu, jossa Toivo huristelee ajassa taaksepäin.

Matkalla Toivo kohtaa Berliinin muurin rauniot, katkenneiden raiteiden aseman ja Pariisin hulluista hulluimman vuoden. Louis Lumière kadottaa silmälasinsa (mutta viikset ovat edelleen tallella), Jules Verne laittaa kattilan päähänsä, ja penkin alta löytyy aikavarkaan nenäliina. Jossakin taustalla vavahtelee hurja Krakatau. Mutta entä paluumatka? Voiko koskaan saapua sinne, mistä lähti?
Ikäsuositus 6-9 +.

Kommentit

Suositut tekstit