Toivon isä korjaa kelloja, mutta yhtä taskunaurista ei saada korjattua. kellon ankkuri on kadonnut, eikä ilman ankkuria ole aikaaa, eikä kello voi toimia. Toivo lähtee vaeltamaan kauduille rikkinäisen kellon kanssa ja päätyy juna-asemalle. Päähän pälkähtää ajatus mummolaan menosta ja Toivo kiipeää junaan. Hyvin pian toivolle kuitenkin valkenee, ettei tämä juna ole menossa mummolaaan.
Erikoinen tarina ajassa seikkailemisesta. Junan pysäkeillä tavataan satunnaisesti valituilta vaikuttavia henkilöitä menneisyydestä ja keskustellaan ajasta ja vapaudesta. Filosofinen, unenomainen ja omalla tavallaan erikoinen kirja, josta on hieman haasteellista sanoa kenelle tämä sopii.
Matka yli aikojen
AIKA
KUMMAA! Toivo on astunut asemalla väärään junaan. Juna ei menekään
mummulaan, vaan kolistelee päistikkaa kohti vääränpäätä. Mutta onko
vääriä junia edes olemassa? Alkaa huima, hupaisa ja filosofinen
seikkailu, jossa Toivo huristelee ajassa taaksepäin.
Matkalla Toivo kohtaa Berliinin muurin rauniot, katkenneiden
raiteiden aseman ja Pariisin hulluista hulluimman vuoden. Louis Lumière
kadottaa silmälasinsa (mutta viikset ovat edelleen tallella), Jules
Verne laittaa kattilan päähänsä, ja penkin alta löytyy aikavarkaan
nenäliina. Jossakin taustalla vavahtelee hurja Krakatau. Mutta entä
paluumatka? Voiko koskaan saapua sinne, mistä lähti?
Ikäsuositus 6-9 +.
Kommentit
Lähetä kommentti