Onko tämän tarkoitus olla säeromaani? Ilmeisesti, mutta ei se hyvä sellainen ole. Säkeet tuntuvat täysin sattumanvaraisesti pätkityiltä lauseilta ja kirjaa on todella hankala lukea. Huono, yksinkertaisesti huono. Enkä lukenut, vaikka ilmeisesti aihe (koulukiusaaminen) on tärkeä.
Luk(i)ossa
Mikä
ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja
totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se
siitä selviää.
Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän
työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut
maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto
pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon
sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin
vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta
tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti
houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin
itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa.
Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria
hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?
Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja
kirjallisuuden opettaja, jolta on aiemmin ilmestynyt mm. koulumaailmaan
sijoittuva kirpeän hauska romaanisarja. Nyt hän debytoi
nuortenkirjailijana tuomalla Joosen fiktiivisen tarinan rinnalla esiin
aitoja koulukiusaamiskokemuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti